Hankkeessa on siis tarkoituksena edistää ja kehittää käyttäjälähtöisiä monituottajamalleja hyvinvointipalveluissa. Aikamoinen tavoite, joka herättää kysymyksiä ja odottaa avaamista kuin tulevan joulun lahjat konsanaan.
Käyttäjälähtöisyys, eli keskiössä ovat palvelujen käyttäjät, ei niinkään tuottajat tai organisaatiot. Hienoa, eikö totta? Mutta, keitä nuo käyttäjät sitten oikein ovat? Olisi helppoa sanoa, että he ovat potilaita, asiakkaita, avun tarvitsijoita jne. Itse kuitenkin kannatan sanaa kansalainen. Kansalainen siksi, että kansalainen on henkilö jolla on oikeuksia pelkästään olemalla kansalainen.
Kansalaisuuslaki 16.5.2003/359 toteaa seuraava:
” Tässä laissa tarkoitetaan:
1) kansalaisuudella yksilön ja valtion välistä lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia; ”
Kansalainen ei ole siis pelkkä asiakas, vaikka välillisesti maksaisikin palveluistaan veroina tai muina maksuina, hän on kansalainen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. En myöskään pidä sanasta potilas, mielestäni se rajoittaa näkemystä ihmisestä pelkkänä toiminnan kohteena jossa häntä hoidetaan tai autetaan objektina, joka pitää parantaa tai pahimmillaan korjata. Kansalaiset taas käyttävät palveluita ja heidän tarpeensa määriteltävät miten voimme toteuttaa hyvinvointipalveluja, eli miten lisäämme kansalaisten hyvinvointia. Tässä on mielestäni pieni, tai oikeastaan suuri, ero.
Kansalaisten hyvinvoinnista pääsemmekin toiseen mieltäni askarruttaneeseen asiaan, mitä se hyvinvointi oikein on? Minulla on selkeästi oma käsitykseni mitä on olla hyvinvoiva ja terve, mutta entä sinun tai jonkun muun näkemys?
Tähän haluaisin antaa pieneksi pohdittavaksi ja mahdolliseksi lukuehdotukseksi joulun kinkun sulattelun lomaan Martin Heideggerin ajatuksia. Heidegger esittelee pääteoksessaan Oleminen ja aika (1927) termin Dasein (saks. Da, "tässä", "täällä", Sein, "oleminen"; "täällä-olo"). Heidegger antoi uuden suunnan fenomenologialle ja filosofiselle hermeneutiikalle, pitäen keskiössä ihmistä, hänen kokemustaan ja olemistaan todellisuudessa. Yksi keskeinen piirre on juurikin ihmisen oman kokemuksen merkitys maailmassa olosta, Ihminen elää elämänsä läpi itse, ei muut. Eli kyse on enemmänkin kuka elää kuin miten elää. Vain ihminen itse näkee ja kokee maailman kuten hän sen tekee, tämä on asia joka tulee ymmärtää. Tätä ideaa olisi hyvä tässäkin hankkeessa pohtia ja olla herkällä korvalla kun kohdataan ihmisiä, kansalaisia, joita tämä hanke koskee. Eli muistetaan mitä varten hanke on loppujen lopuksi olemassa, sen tarkoituksenahan on auttaa kansalaisia heidän kokemissaan elämäntilanteissa ja lisätä heidän hyvinvointiaan.
Joulua odottaen ja leppoisasti täällä ollen.
Jani Koskinen, Turun yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti