Loppuseminaarin aika

Pumppu-hanke alkaa lähestyä loppuaan ja nyt on aika kertoa siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Hankkeen loppuseminaari "Monituottajuuden eri kasvot" pidetään Helsingin Messukeskuksessa 27.5.2014.

Vierailevina asiantuntijapuhujina tilaisuudessa toimivat Ilkka Halava sekä Petri Virtanen. Loppuseminaarimme ttemoina ovat monituottajuus ja kansalaislähtöisyys. Esittelemme hankkeen tuloksia palvelun käyttäjien, hanketoteuttajien, yrittäjien sekä kuntasektorin ja yhdistyksien näkökulmasta.

Tervetuloa mukaan! 

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet: 
http://www.pumppu-hanke.blogspot.fi/p/loppuseminaari.html

Yhteensovittava palvelutoiminta

Palvelujen yhteensovittaminen, integraatio, merkitsee yhteistoimintaa, jossa eri palveluiden tuottajat edistävät toiminnallaan palvelukokonaisuuden syntymistä. Kysymys on enemmästä kuin pelkästä eri toimijoiden välisestä tiedonvaihdosta tai yhteistyöstä. Yhteensovittavan palvelutoiminnan päämääränä on asiakkaan näkökulmasta joustava palvelukokonaisuus, jossa keskeistä on yli toimijoiden ja toimialojen kulkevat yhteiset rakenteet, jotka varmistavat saumattoman palvelujatkumon. Palvelukokonaisuuden toimintakäytäntöjä arvioidaan säännöllisesti ja kehitetään myös rajapintojen osalta. Nykäsen (2010, 2013) mukaan kukaan työntekijä, mikään ammattiryhmä tai organisaatio ei pysty yksin vastaamaan asiakkaan palvelutarpeisiin. Vaikeiden ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan uudenlaista yhteistyötä myös hallintokoneiston ulkopuolisten toimijoiden, esimerkiksi kolmannen sektorin kanssa. Hyvin integroidussa palvelukokonaisuudessa vahvistetaan asiakkaiden osallisuutta, heidän äänensä tulee aidosti kuulluksi. (Härkönen & Airaksinen 2012, Perälä ym. 2012, Perälä ym. 2012b.) Tämä edellyttää asiakasläheistä työorientaatioita ja palveluhenkistä toimintakulttuuria kaikilta, niin asiakaspinnassa työskenteleviltä kuin hallinnon rakenteita kehittäviltä (Virjonen & Kankare 2013).

Perälä ym. (2012) ovat havainneet miten myönteinen suhtautuminen yhteistoimintaan ja moniammatillisuus oman organisaation sisällä edistävät myönteistä suhtautumista yhteistoimintaan eri organisaatioiden välillä. Mitä enemmän yhteensovittavia käytäntöjä yli toimialojen löytyy, sitä riittävämpinä palveluita yleisesti pidetään. Yhteensovittavaa palvelutoimintaa heikentäviä tekijöitä ovat ammattikulttuurien jäykkyys ja erilaisuus, henkilökunnan heikko sitoutuminen ja vaihtuvuus, toisen työn heikko tunteminen, yhteisten tavoitteiden puuttuminen, aikapula, puutteellinen tiedonkulku. Haasteita syntyy erityisesti silloin kun yhteistoimintaa ei nähdä osana johtajien ja organisaatioiden perustehtävää.

Yhteistoiminta edellyttää heterarkista toimintaa. Heterarkia käsitteenä purkaa ajatusta hierarkisesta toiminnasta. Heterarkinen toiminta on verkostomaista toimintaa, jossa tietoa välitetään ja muokataan sekä vertikaalisissa että horisontaalisissa suhteissa, jolloin tiedonmuodostuksesta syntyy trialogi, kolmas tapa toimia. Heterarkisessa toiminnassa:

• Eri toiminnat rakentuvat toistensa varaan ja kaikkia eri toiminnan tasoja tarvitaan. Se mitä tapahtuu jossakin vaikuttaa toisaalla (systeemiteoria).
• Yhteistyösuhdetta kuvataan kumppanuutena.
• Tietoa tuotetaan kaikilla eri tasoilla ja tieto kulkee monisuuntaisesti eri tasojen välillä.
• Valta ja vastuu jakaantuvat tasavertaisesti. 
• Toiminta yhdistää alhaalta ylös ja ylhäältä alas- lähestymistavat ja sitouttaa eri toimijat yhteiseen päämäärään. Käytössä on perinteisen linjaorganisaation ja hallintoalat ylittävä kehittämis- ja johtamisrakenteen yhdistelmä, johon voi kuulua eri työryhmien ja organisaatioiden rajat ylittäviä työryhmiä. (Nykänen 2010, 2013, Perälä ym. 2012.)

Rajapinnoilla toimiminen yhteensovittavan palvelutoiminnan haasteena

Yhteensovittavan palvelutoiminnan keskeinen haaste liittyy rajapinnoilla toimimiseen. Rajapinnalla tai -vyöhykkeellä tarkoitetaan kahden toimijan välistä aluetta. Yhteensovittaminen alkaa rajalle tulemisesta. Sen jälkeen voidaan käydä vuoropuhelua ja parhaimmillaan päästään rajat ylittävään dialogiin. Hedelmällisintä on, jos rajanylistykseen osallistuvan työryhmän on moniammatillinen ja asiakkaita osallistava. Rajapintojen ylittämisessä kyseenalaistetaan ja hylätään perinteisiä ajattelu– ja toimintatapoja uusien mahdollisuuksen edessä. Kysymyksessä on sosiokulttuurinen oppimisprosessi, jossa toimijat oppivat organisaatioiden välisessä tilassa jotakin, mitä vielä ei ole. (Engeström 2004.) Uuden toimintamallin oppiminen ei etene suoraviivaisesti vaan ekspansiivisena moniaskelisena kehänä. Askeleita otetaan välillä eteenpäin, välillä taaksepäin. Oppiminen voi sisältää eri näkökulmien törmäämisen ja prosessin onnistumista ei mitata yksimielisyydellä, vaan syntyvän uuden toimintamallin elinvoimaisuudella. Oppimisen kehällä edetään kyseenalaistamalla ja analysoimalla vallitsevaa käytäntöä, mallintamalla ja tutkimalla uutta toimintamallia ja viemällä se osaksi käytäntöä. Uutta toimintamallia on hyvä arvioida ennen sen vakiinnuttamista.

Ekspansiivisen oppimisen yksi tuntomerkki on toiminnan kohteen laajeneminen. Laajenemista voi tapahtua ajallisesti, paikan ja tilan ulottuvuudella sekä kehityksen, moraalin ja vastuun ulottuvuudella. Ajallisesti kohteen laajeneminen merkitsee sitä, että vastuu asiakkaasta ei rajoitu vain oman organisaation vaikutuspiiriin nyt –hetkessä, vaan ennakoimalla vaikutetaan asiakkaan hoitoon hoitojatkumon myöhäisemmässä vaiheessa, esimerkiksi asiakasta jatkohoitoon siirrettäessä huolellisesti täytetty hoitajalomake varmistaa sen, että myöhemmässä vaiheessa kaikki asiakkaan kannalta tärkeä tieto on olemassa ja käytettävissä. Paikan ja tilan ulottuvuudella kohteen laajeneminen tarkoittaa eri organisaatioiden kykyä keskustella toistensa kanssa asiakkaan parhaaksi, josta yhteensovittavassa palvelutoiminnassa on loppujen lopuksi kysymys. Moraalin ja vastuun ulottuvuudella laajeneminen tarkoittaa sitä, että jokaisen asiakkaan hoitoon osallistuvan tahon on aidosti haluttava yhteistyötä ja vastuunottoa palvelukokonaisuudesta. Kehityksen ulottuvuudella kohteen laajeneminen merkitsee sitä, että kaikki asiakkaiden hoitoon osallistuvat henkilöt hoitotyöntekijästä lähiesimieheen ja ylempään johtoon vaikuttavat jokapäiväisillä ratkaisuillaan kehityksen myönteiseen etenemiseen. 

Tehu-osahankkeen kokemuksia rajapinnoilla oppimisesta

Tehu-osahankkeessa tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden ja ympärivuorokautisissa asumispalveluissa asuvien ikäihmisten hoitojatkumoa sellaisissa tilanteissa, että heitä hoidetaan usean palveluntuottajan toimesta peräkkäisinä hoitojaksoina. Toisena hoitojatkumona tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden ja intervallihoitoa tuottavien palveluiden muodostamaa jatkumoa. Havaittiin, että palveluiden välisissä siirtymisissä eri palveluiden tuottajat tulivat heikosti rajapinnalle ja rajapinta oli myös johtamisen näkökulmasta katvealuetta. Hankkeessa rajapinta tuotiin näkyväksi videokirjeenvaihdon avulla: eri palveluiden edustajat kommunikoivat videokirjeiden avulla toistensa kanssa ja pohtivat yhdessä rajapinnalla olevia asioita. Tiedonsiirron ongelmat nousivat esiin ja myös se, että toisen palveluntuottajan toimintaympäristöt ja työn reunaehdot eivät olleet tuttuja. Hankkeessa työstettiin tiedonsiirtoa tehostavaa lähetekäytäntöä.

Alla olevassa kuviossa 1. on kuvattu Tehu–hankkeessa toteutettu ekspansiivisen oppimisen kehä koskien hoitajalähetteen kehittämistä. Hoitajalähetteen päivittämiseen päädyttiin kyseenalaistamalla nykyinen käytäntö prosessikuvauksien (n=6), asiakassiirtoja koskevan kartoituksen (n=105) sekä videokirjeenvaihdon tulosten jälkeen. Selvitysten pohjalta rakennettiin uusi toimintamalli, jossa päädyttiin kolmeen eri lähetekäytännön toimintavaihtoehtoon. Toimintamallin käytäntöön vieminen toteutui esimiesvalmennuksen ja sosionomiopiskelija -yhteistyön kautta. Toimintamallin arviointi, käytännön vakiinnuttaminen ja seuranta toteutuu hankkeessa perustetun lähiesimiesverkoston kautta. Lähiesimiesverkosto soveltuu hyvin hankkeen nykyisten ja tulevien alueellisten haasteiden haltuunottoon. Verkostoissa yhteistyö perustuu kunkin yksikön autonomiaan, yhteiseen luottamuspääomaan ja yhteisiin kehittämistavoitteisiin – parhaimmillaan verkostoyhteistyö tarjoaa hankkeen tavoitteiden mukaisesti joustavia laatu- ja tehokkuusratkaisuja.

Kuvio 1. Ekspansiivinen oppimisen kehä: hoitajalähetteen kehittäminen

Tehu-osahankkeessa etsittiin lisäksi benchmarkkauksen avulla hyviä käytäntöjä terveysasematoiminnan tuottavista, vaikuttavista ja henkilöstöä motivoivista toimintakäytännöistä. Toinen hyvä esimerkki rajapintojen ylittämisestä löytyi työtavoista, joissa professioiden välistä rajapintaa oli pehmennetty: lääkäri – hoitaja yhteistyö oli kehitetty sellaiseksi, että hoitajat tekivät itsenäisesti yhdessä määriteltyjä sellaisia tehtäviä, jotka aikaisemmin kuuluivat lääkärin työnkuvaan. Yhteistyö oli saanut uuden muodon, joka oli kaikilla mittareilla arvioituna parempi kuin entinen käytäntö. Tämä edellytti sekä hoitajilta että lääkäreitä ”rajalle tuloa” ja rajan ylittämistä. Samoin fysioterapeuttien itsenäistä toimintakenttää oli laajennettu ja tulokset olivat hyviä.

Verkostoyhteistyön mahdollisuudet ja lähiesimiesverkosto

Verkosto määritellään koordinointi-, organisointi- ja yhteistyömekanismiksi, joka on noussut hierarkioiden ja markkinoiden rinnalle (Jackson & Stainsby 2000, Järvensivu ym. 2010). Verkostolle on tyypillistä ongelmanratkaisu, johon yksittäiset organisaatiot ja toimijat eivät pysty. Nykäsen (2010) mukaan verkostoon kuuluvat tekevät suunnitelmallista yhteistyötä, koordinoivat palvelutuotantoa, ovat tasavertaisia toimijoita ja pyrkivät samoihin tavoitteisiin. Verkoston johtaminen on haastavaa. Samanaikaisesti on sovitettava yhteen sekä yksittäisen organisaation että verkoston tavoitteet, on ymmärrettävä eri toimijoiden kompleksisuutta ja itsensä tehostamista sekä kyettävä ratkaisukeskeiseen ja voimavaroja korostavaan ongelmanratkaisuun. Verkostojohtaminen on osallistavaa ja tapahtuu viestimisellä, ei auktoriteetilla. Yhteensovittava palvelutoiminta ja moniammatillinen yhteistyö toteutuu parhaiten verkostoissa, joissa eri toimijoilla on yhteinen päämäärä, selkeä työnjako ja keskinäinen kunnioitus ja luottamus sekä organisaatioiden sisäisissä ja niiden välisissä suhteissa. (Eloranta & Kuusela 2011, Härkönen & Airaksinen 2012.)

Tehu–osahankkeen Loimaan osiossa alueellista sosiaali- ja terveystyön verkostoitumista vahvistettiin perustamalla alueellinen lähiesimiesverkosto. Lähiesimiesverkosto on pysyvä toimielin, jolla on koordinaattori ja vuosikelloon sidottu vakiintuva toiminta. Verkostossa toimintayksikköjen esimiehet ’tulevat rajalle’, jolloin yhteisten asiakkaiden palveluja voidaan kehittää konkretian tasolla.



kirjoittajina

Harri Kankare, Turun AMK.
Kaija Virjonen, Turun AMK.



LÄHTEET:


Engeström, Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino.

Eloranta, S. & Kuusela, M. 2011. Moniammatillinen yhteistyö – katsaus suomalaisiin hoitotieteellisiin opinnäytetöihin. Tutkiva hoitotyö 9(3), 4-12.

Härkönen, J. & Airaksinen J. 2012. Johtajuuksien rajapinnat sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tieteellinen artikkeli. Kuntoutus 1.

Jackson, P. M. & Stainsby, L. 2000. Managing public sector networked organizations. Public Money and Management 20 (1), 11–16.

Järvensivu, T., Nykänen, K. & Rajala, R. 2010. Verkostojohtamisen opas: verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoima vanhustyön osaamiseen –hankkeen julkaisu. Tulostettu 8.12.13.

Lallimo, J., Muukkonen, H., Lipponen, L. & Hakkarainen, K. (2007) Trialogical knowledge construction: The use of boundary object in multiprofessional negotiation. Teoksessa Gruber, H. & Palonen, T. (toim.): Learning in the workplaces- New Developments. Research in Educational Sciences 32. Turku: Finnish Education Research Association, 157–184.

Nykänen, S. 2010. Ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijoiden käsitykset johtamisesta ohjausverkotossa – matkalla verkostojohtamiseen. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 25. Väitöskirja.

Nykänen, S. 2013. Yhteistoiminnallisen ja monialaisen johtamisen malli. Kuka moninaisuutta johtaa? Yhteistyöstä monialaisen työn johtamiseen. ELLA- Etelä-Pohjanmaan lapsiperhepalvelut -kehittämishanke. Power point-esitys 14.3.2013. Tulostettu 15.8.13.

Perälä, M-L., Halme, N., Tela, H. & Nykänen, S. 2012. Hajanaisia palveluja vai toimiva kokonaisuus? Lasten ja perheiden palvelut toimialajohtajien näkökulmasta. THL:n raportti 29/2011. Helsinki: Unigrafia.

Perälä, M-L., Halme, N. & Nykänen, S. 2012b. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen. THL:n opas 19. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy.

Virjonen, K. & Kankare, H. 2013. Palveluita muistipolulle. Kirjassa: Muistin ongelmat –toimiva kokonaisuus ehkäisystä hoitoon (toim. Kaija Virjonen). PS –kustannus.

Yhteisiä toimintamalleja ja prosessien virtaviivaistamista Härkätien sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueella

Pumppu / TEHU-osahankkeen Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut -hankeosion tavoitteena on ollut rakentaa 1.1.2013 käynnistyneelle Liedon, Koski TL:n, Marttilan ja Tarvasjoen sosiaali- ja terveystoimien yhteistoiminta-alueelle (Härkätien sosiaali- ja terveyspalvelut) sosiaali- ja terveystyön sekä kuntien sektorirajat ylittäviä ikäihmisten kotiin annettavia palvelumalleja.

Yhteistoiminta-alueen kunnille on rakennettu yhteisiä kotihoidon palveluja ja sovittu palvelujen saamisen ehdoista ja maksuista vuonna 2013. Hanketoiminnan myötä on myös selkiytetty seudullisia palvelumalleja ja -prosesseja sekä pyritty tavoittamaan kustannustehokkuutta ja ylläpitämään asiakastyytyväisyyttä.

Palveluiden yhteisen mallintamisen kautta on tehty hyvää yhteistyötä kuntien välillä. Yhteistoiminta-alueen kuntien vanhustyöstä ja kotiin annettavista palveluista vastaavista henkilöistä muodostuva asiantuntijaryhmä näkee tärkeänä hankeosion tavoitteellisen työskentelyn:

Toiminnan myötä on pyritty selkiyttämään seudullisia palvelumalleja ja -prosesseja sekä tavoittamaan kustannustehokkuutta ja ylläpitämään asiakastyytyväisyyttä. Palveluiden yhteisen mallintamisen kautta on tavoiteltu hyvää yhteistyötä kuntien välillä, asiakkaiden tarpeita vastaavia ja tasapuolisia palveluita. Mallintamisella on tuotu läpinäkyvyyttä ja selkeyttä tarjottavien palveluiden periaatteista ja saatavuudesta. 

Palvelujen mallintamista ja uusien käytäntöjen muodostamista on kehitetty monialaisissa yhteistoiminta-alueen työntekijöistä koostuvissa kehittämistyöryhmissä, niin sanotuissa teematiimeissä. Vuoden 2013 aikana on ollut käynnissä kolme teematiimiä:

1.) kotihoidon kriteerit ja maksut

2.) kotihoidon kotiutustoiminnan prosessi ja

3.) kotihoidon palvelutarpeiden arviointi.

Teematiimityöskentelyyn on osallistunut aktiivisesti noin 25 henkilöä. Yhteistoiminta-alueen koko kotihoidon henkilöstö, noin 70 henkilöä, on ollut mukana työstämässä edellä mainittuja asioita syksyllä 2013. Henkilöstölle on järjestetty Yhteistyöllä eteenpäin -työpajapäiviä, joiden tavoitteena on ollut osallistaa koko henkilöstö kehittämistyöhön sekä sitouttaa heitä jo prosessin alkuvaiheista lähtien yhdessä muodostettuihin toimintamalleihin.

Kehittämistyö jatkuu edelleen alueellisissa yhteistyöverkostoissa kevätkaudella 2014. Kotihoidon kotiuttamistoiminnan prosessi ja kotihoidon palvelutarpeiden arvioinnin prosessi työstetään valmiiksi. Lisäksi toteutetaan toinen osuus Yhteistyöllä eteenpäin -työpajapäivistä kuntien kotihoidon henkilöstölle. Hankeosiosta ilmestyy Tehokkaat ja hyvät palvelut ikäihmisten arjen tukena -julkaisu huhti-toukokuussa 2014.



Kirjoittajat:
Turun ammattikorkeakoulu, Terveys ja hyvinvointi -tulosalue, TKI-toiminta

Maija-Liisa Aronpää
Hannele Lampo
Elina Vuorio

Edunvalvontavaltuutus – varautumista tulevaan

Pumppu-hankkeen Tehu -osahankkeen Loimaan osiossa kehitetään saattohoitoa ja palvelurakenteita Loimaan seudulla. Kansalaisten itsemääräämisoikeuden vahvistaminen omaa hoitoaan ja omia asioitaan koskevissa kysymyksissä on yksi Loimaan osion keskeinen tavoite.

Itsemääräämisoikeuden vahvistamisen välineenä omia asioitaan koskevissa kysymyksissä toimii hoitotahdon lisäksi edunvalvontavaltuutus. Edunvalvontavaltuutus lienee tällä hetkellä samassa asemassa kuin hoitotahto 1980-luvulla. Ennen Mauno Koivistolle vuonna 1989 laadittua hoitotestamenttia ei hoitotahto ollut noussut kansalaisten huulille. Edunvalvontavaltuutusta koskeviin valmennuksiin osallistuneista n. 60 hoitohenkilökunnan edustajasta ainoastaan muutama on kohdannut työssään edunvalvontavaltuutuksia. Tämä on vahvistanut olettamusta edunvalvontavaltuutusten heikosta tunnettuudesta ja näin ollen myös edunvalvontavaltuutusten vähäisestä määrästä.

Edunvalvontavaltuutus varautumisen välineenä

Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Laki edunvalvontavaltuutuksesta on tullut voimaan marraskuussa 2007. Ennen edunvalvontavaltuutuslakia ei ollut riittäviä keinoja siihen, että ihmiset olisivat itse ennakoineet mahdollista tulevaa toimintakyvyttömyyttään ja antaneet määräyksiä sen varalta. 

Edunvalvontavaltuutus on kirjallinen asiakirja, joka vahvistaa itsemääräämisoikeutta ja antaa samalla läheisille mahdollisuuden hoitaa toimintakyvyttömän henkilön asioita kevyesti ja joustavasti. Itsemääräämisoikeutta tukee edunvalvontavaltuutuksen laatijan oikeus päättää, kuka toimii edunvalvontavaltuutettuna, mitä asioita edunvalvontavaltuutettu hoitaa ja miten asioita hoidetaan. Läheinen voi hoitaa edunvalvontavaltuutuksen avulla toimintakyvyttömän henkilön asioita tämän yhden ainoan asiakirjan avulla.

Asioiden hoitaminen vahvistetulla edunvalvontavaltuutuksella

Edunvalvontavaltuutus on siten ehdollinen, että määräys tulee voimaan vain, jos valtuuttaja tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksen voimaansaattaminen edellyttää maistraatin vahvistusta. Maistraatti voi vahvistaa valtuutuksen, jos edunvalvontavaltuutuksen laatinut henkilö on lääkärintodistuksen mukaan kyvytön hoitamaan omia asioitaan ja edunvalvontavaltuutus on tehty laissa säädetyssä määrämuodossa. Määrämuotoisuusvaatimukset ovat samankaltaisia testamentin kanssa, eli edunvalvontavaltuutuksessa on oltava mm. valtuuttajan allekirjoitus ja esteettömien todistajien allekirjoitukset.

Vasta maistraatin vahvistuksen jälkeen toimintakyvyttömän henkilön asioita voidaan hoitaa edunvalvontavaltuutuksen avulla. Edunvalvontavaltuutuksen avulla voidaan hoitaa sekä taloudellisia asioita, kuten pankkiasioita, Kelan etuuksia ja omaisuuden myyntiasioita, että henkilöä koskevia asioita, kuten terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviä asioita.

Edunvalvontavaltuutus vaihtoehtona edunvalvojan määräämiselle

Edunvalvontavaltuutuksessa on kysymys edunvalvontaan nähden vaihtoehtoisesta ja kevyemmästä tavasta järjestää asioiden hoito. Ilman edunvalvontavaltuutusta toimintakyvyttömän henkilön asioiden järjestämiseksi määrätään tarvittaessa edunvalvoja. Edunvalvojana toimii joko läheinen, muu luotettu henkilö tai yleinen edunvalvoja. Lähtökohtaisesti edunvalvojana toimii toimintakyvyttömän henkilön läheinen.

Toimiessaan edunvalvojan tehtävässä läheiselle tulee uusia velvoitteita, kuten vuositilin laatiminen ja tarkastaminen maistraatissa. Lisäksi muutoksen tuo se, että läheisen toimet siirtyvät maistraatin valvonnan alaisuuteen, josta syntyy myös ylimääräisiä kustannuksia. 

Edunvalvontavaltuutuksen keskeinen vaikutus läheiselle on, että edunvalvontavaltuutuksen laatimisen johdosta toimintakyvyttömälle henkilölle ei tarvitse määrätä edunvalvojaa. Näin ollen edunvalvontavaltuutuksen laatiminen lisää laatijan itsemääräämisoikeutta ja helpottaa läheisen työtaakkaa. Edunvalvontavaltuutus on silti luotettava tapa varautua toimintakyvyttömyyteen, koska maistraatti voi puuttua myös edunvalvontavaltuutettuun kohdistuviin väärinkäytösepäilyihin.

Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen

Edunvalvontavaltuutus on suositeltavaa laatia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska valtakirjan edunvalvontavaltuutusta varten voi tehdä kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö, joka kykenee ymmärtämään valtakirjan merkityksen. Mikäli kyky ymmärtää valtakirjan merkitys on menetetty, ei henkilö voi enää tehdä pätevää edunvalvontavaltuutusta.

Edunvalvontavaltuutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Sekä edunvalvontavaltuutuksen että edunvalvonnan kysyntä kasvaa erityisesti ikääntyvän väestörakenteen vuoksi. Lisää haasteita tuo myös ihmisten varallisuuden kasvu, koska varallisuuden määrä lisää usein väärinkäytösriskiä. Tähän ongelmaan vastaa edunvalvontavaltuutus, joka toimii luotettavana tapana varautua omaan tulevaisuuteen.

Edunvalvontavaltuutus on väline itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja lisäksi vaihtoehto holhoustoimilain mukaiselle edunvalvojalle. Edunvalvontavaltuutus on järkevää varautumista tulevaan.

kirjoittaja

Vesa Anttila, OTM, Tehu-osahanke, hanketyöntekijä, vesa.anttila@turkuamk.fi

Turun Ammattikorkeakoulu


Lisätietoa:

Laki edunvalvontavaltuutuksesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070648

Oikeusministeriö: http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/edunvalvontavaltuutus.html

Maistraatti: http://www.maistraatti.fi/fi/palvelut/holhoustoimi/edunvalvontavaltuutus/

Häiriö polulla? Kohti saumatonta hyvinvointipolkua Länsi-Uudellamaalla

Laurean Pumppu-osahankkeessa on julkaistu raportti neurologisia vammoja ja häiriöitä omaavien lasten ja nuorten perheiden kohderyhmän parissa tehdystä työstä Uudellamaalla.

Hankkeessa on tehty yhteistyötä alueen neurologisten järjestöjen muodostaman NV-verkoston ja terveydenhuollon eri toimijoiden kanssa. Heidän kanssaan on järjestetty työpajoja v. 2011-2013, joissa kerättyä tietoa on yhdessä analysoitu ja etsitty ratkaisuvaihtoehtoja. Nyt julkaistu uusi raportti Häiriö polulla — NV-perheiden hyvinvointipolun nykytilanne ja haasteet Länsi-Uudellamaalla kokoaa tulokset yhteen. 

Elämän nivelvaiheet asettavat erityisiä haasteita

Kokonaiskuva lapsen ja nuoren neurologisesta hyvinvointipolusta voidaan jakaa elämän erilaisten käännekohtien, ns. nivelvaiheiden jaksottamiin osiin.

Ensimmäinen vaihe ajoittuu syntymästä esikouluun ja seuraavat kaksi vaihetta alakouluun ja yläkouluun, minkä jälkeen on tarkasteltava erilaisia vaihtoehtoja peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ja muuhun toimintaan. Tähän vaiheeseen ajoittuu yleensä myös täysi-ikäisyyden saavuttaminen. Opintojen ja työharjoittelujaksojen yhteyteen liittyy usein myös muutto pois lapsuudenkodista.

Opintojen päättymisen vaihe merkitsee lisää itsenäistymistä ja omaa elämää, johon kuuluvat omat unelmat ja myös esim. oma perhe ja oma työ. Kukaan ei kulje elämänpolkuaan täysin yksin. Erityisiä tarpeita omaava nv-lapsi tai nuori perheineen saa ympärilleen tavallisten kontaktien lisäksi ison joukon erilaisia toimijoita, jotka vielä usein vaihtuvat siirryttäessä vaiheesta toiseen, mutta myös vaiheiden sisällä.

Tulokset kertovat, että neurologisia poikkeavuuksia omaavien lasten perheet voivat uupua käytännön arjen toimissa. Apua ja tukea kaivataan moniammatillisessa ja monitoimijaisessa ympäristössä suunnistamiseen.

Vastuuhenkilö sujuvoittaisi toimimista

Tiedonkulku ja yhteistoiminta eri organisaatioiden välillä takkuaa eikä tietoa eri tukimahdollisuuksista kokonaisuutena ole kenelläkään. Tähän esitettiin perheille oman vastuuhenkilön nimeämistä, mikä sujuvoittaisi toimimista ja olisi selkeä solmukohta palvelujen viidakossa.

Tukea kaivattiin varhaisen vaiheen tunnistamisessa ja niihin liittyvissä tukitoimissa myös elämän erilaisiin nivelvaiheen kohtiin, esim. lapsen koulun aloitus tai kun nuoresta tulee täysi-ikäinen. Järjestöt ovat tärkeässä asemassa perheille, esim. tarjoamalla tietoa ja vertaistukea, mutta ne voivat osaltaan myös vahvistaa huoltajien asemaa asiantuntijana lapsen ja nuoren hyvinvointipolulla.

Kokonaisuuden hallinta ja perhekeskeinen toimintamalli

Työn tuloksena esitetään suositukset monitoimijaisen yhteistyön ja tiedonkulun parantamiseksi ja erilaisten häiriötekijöiden poistamiseksi. On keskusteltava ja käytävä jatkuvaa vuoropuhelua paitsi vanhempien kanssa, myös lapsen ja nuoren kanssa, jolloin arki ja sen eri ulottuvuudet tulevat kokonaisvaltaisesti otetuiksi huomioon. Nykyisessä pirstaleisessa toimintamallissa kokonaisuuden hallinta on puutteellinen ja toiminnan systemaattinen suunnittelu jää tekemättä. Perhekeskeisen toimintamallin käyttöönotto edellyttää muutoksia sekä rakenteissa että asenteissa. 

Ennakoivalla otteella myönteisesti tulevaisuuteen!

Tunnistettuihin haasteisiin pyritään vastaamaan kehittämällä ennakoivaa otetta nv-kentässä mm. kehittämällä varhaisen tunnistamisen lomaketta avuksi lasten ja nuorten parissa työskenteleville toimijoille sekä kuvaamalla saumattoman hyvinvointipolun kokonaisuutta lapsen ja nuoren elämän käännekohtien ja nivelvaiheiden avulla.

Myös perheiden kokemuksia perusterveydenhuollosta neurologisia poikkeavuuksia omaavan lapsen kanssa on kartoitettu ja etsitty keinoja yleisen tietoisuuden lisäämiseksi muidenkin kuin nv-asioihin erikoistuneiden toimijoiden keskuudessa.

Koko Laurean Pumppu-osahanke hyödyntää tulevaisuuden tutkimusta ja ennakoivaa otetta, jotka varmistavat tulevaisuuteen katsovan, tulevaisuutta myönteisesti rakentavan lähestymistavan.



Lisätietoja:
yliopettaja Tarja Meristö, tarja.meristo(a)laurea.fi
projektitutkija Hanna Tuohimaa, hanna.tuohimaa(a)laurea.fi

Olenko terve vai sairas?

Pumppu-hankkeen Pärjäin-osahanke on jo edennyt haastatteluvaiheeseen. Olemme haastatelleet kymmeniä kansalaisia. Haastatteluissa olemme pyrkineet ymmärtämään tutkimukseen osallistujien taustoja ja kokemuksia sydänsairauteen liittyen. Haastattelujen edetessä törmäsimme erääseen yllättävään seikkaan, jota emme aiemmin olleet tulleet ajatelleeksi. Tutkimukseen osallistujiksi haimme henkilöitä, joilla on sydänsairaus tai epäily siitä. Haastatteluissa kuitenkin kävi ilmi, että osa tutkimukseen osallistujista ei nähnytkään itseään sydänsairaana ihmisenä. Huomasimme, että olimme pitäneet tätä asiaa jokseenkin itsestään selvyytenä.

Jos sairaus ei olekaan sairaus, niin mikä se sitten on? Terveyskirjaston mukaan sairautta kuvataan yleensä poikkeavuudeksi normaalista, tunnistettavaksi häiriöksi elimistön toiminnassa. Tämä määritelmä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, kuten myös terveyskirjastossa muistutetaan. Ongelma tässä määritelmässä on se, että siinä leikitään vaarallisesti ”normaali”-käsitteen kanssa. Kysyttyämme haastateltavilta, onko sairaus muuttanut arkeanne millään tavoin, oli vastauksena useimmiten: Ei se ole muuttanut sitä mitenkään. On siis selvää, että on keksittävä toisenlainen lähestymistapa.

Vastaavanlaisia havaintoja on tehty aiemminkin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pitkäaikaissairauden olemassaolo ei ole yhteydessä koettuun terveyteen. Terveyttä tai sen puutetta arvioidaan suoritus- ja toimintakykynä, joka mahdollistaa tai estää konkreettisesti joitakin arkielämän toimintoja kuten vaikka työtä, liikkumista ja urheilua. (Ahola 2005). Vaikka sairauden olemassaolo mielletään usein faktatiedoksi, ihmisiltä itseltään asiaa kysyttäessä asia ei siis ole lainkaan yksiselitteinen. Vastaukseen vaikuttaa esimerkiksi se, mitä henkilö sisällyttää sairauden käsitteeseen, sairauden laatu, sen aiheuttama haitta sekä konteksti. (Okkonen 2011). Sairaudella on siis sekä biologisia että kokemuksellisia aspekteja. Tämän lisäksi tiedetään, että useimmilla sairauksilla, esimerkiksi pitkäaikaissairauksilla on sosiaalisia tai kulttuurillisia attribuutteja (Condrad & Barker 2010).

Ihminen on monen tekijän summa. Näin ollen sairautta ei voi erottaa ihmisen minästä noin vaan. Sähköisten terveyspalvelujen kehitys on valitettavasti mennyt siihen, että sairaus irrotetaan kontekstistaan ja palveluja kehitetään osittain ilman ymmärrystä kontekstin suuresta merkityksestä. Tämä johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että palvelut eivät vastaa yksilön tarpeita ja miten ne voisivatkaan, jos henkilö ei koe itseään sairaaksi? Toinen kysymys on, että pitäisikö edes tuntea, tekeekö sairaan identiteetti meille jotain hyvää.

Tämä on iso ongelma, sillä tällainen lähestymistapa ei edusta mielestämme kansalaislähtöistä kehittämistä, vaan on enemmänkin sairauslähtöistä, joka on lääketieteessä vallitseva suuntaus. Lääketieteessä potilas on ollut tapana nähdä tautiensa kautta. Käsityksenä on ollut se, että parantamalla tautia, parannamme potilaan. Tämä ei kuitenkaan päde sähköisten terveyspalvelujen kanssa. Me emme voi lähteä parantamaan sairautta, sillä sairaus on vain yksi osa ihmistä ja irrottamalla se kokonaisuudesta, jätämme huomioimatta paljon yksilölle merkittäviä asioita. Mitä voimme sitten tehdä? Jotta voimme oikeasti ymmärtää, mitä yksilön elämään ja arkeen sisältyy ja kehittää näitä tukevia palveluja, tulee meidän nähdä yksilö kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus tulee nähdä ihmisen yhtenä piirteenä monien muiden joukossa. Ratkaisu ei aina ole sairaudessa, vaan se useimmiten löytyy muualta, esimerkiksi sairauden ympäriltä esiintyvistä ilmiöistä. Mitä opimme tästä löydöksestä? Näkemällä kansalainen kokonaisvaltaisena dynaamisena kohteena, voimme kehittää sellaisia palveluja, joilla on oikeastikin käyttöä ja ennen kaikkea hyötyä kansalaiselle itselleen. Jokainen näkee sairautensa tai paremminkin elämäntilanteensa eri tavoin. Kaikilla on omat tarpeensa, kuten myös toiveensa. Ymmärtämällä tämän todennäköisesti onnistumme paremmin, oli tavoite paremmat sähköiset terveyspalvelut tai mikä tahansa muutos. Tärkeää on, että asioita ei pidä eikä voi ottaa itsestäänselvyytenä. 

Ystävällisin terveisin,

Pärjäin-pilotti: Ronald Otim, Sari Knaapi-Junnila, Anna Korpela, Jani Koskinen, Antti Tuomisto
Work Informatics, Turun yliopisto



Lähteet:

Condrad Peter & Barker K. Kristin (2010)The Social Construction of Illness: Key Insights and Policy Implications Journal of Health and Social Behavior

Okkonen, Kaisa-Mari: Sairaus – fakta vai kokemus? Hyvinvointikatsaus 2/2011.
http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-05-30_009.html?s=0

Ahola Anja: Koettu terveys on myös inhimillistä pääomaa. Hyvinvointikatsaus 4/2005.
http://tilastokeskus.fi/tup/hyvinvointikatsaus/surlab4_2005.pdf

Hoitotahto – ihmisen oikeus

Pumppu-hankkeen Tehu -osahankkeen Loimaan osion tavoitteena on saattohoidon sekä palvelurakenteiden kehittäminen Loimaan seudulla. Vuoden 2012 keväällä tehdyn saattohoidon alkukartoituksen (N=31 yksikköä) mukaan saattohoidon kehittämishaasteet nousevat ennakoivan vaiheen toteutuksesta ja saattohoitoon liittyvästä hoitolinjausten tekemisestä (Kuvio 1).

Kuvio 1: Saattohoidon prosessi

Ennakoivan vaiheen haasteet liittyvät kysymyksiin siitä saavatko asiakkaat systemaattisesti ohjausta  suullisen ja kirjallisen hoitotahdon ilmaisemiseen ja kenelle tämä ohjausvastuu kuuluu. Saattohoidon ennakoivan vaiheen ’sloganiksi’ nousi lause: Hoitotahto – ihmisen oikeus. Hoitotahto nähdään ihmisen henkilökohtaisena tahdonilmaisuna. Lääketieteellisten ja sairaanhoidollisten kysymysten lisäksi se voi koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuten hoitotoiveita tai muita itselleen tärkeitä asioita. Parhaimmillaan se on ihmisen itsensä näköinen.

Hoitotahdosta puhuminen jää pääsääntöisesti liian myöhäiseen elämänvaiheeseen, jolloin esimerkiksi muistisairaudet, vanhuudenheikkous tai äkillinen tilan huononeminen tekee siitä vaikean tai lähes mahdottoman tehtävän. Tällöin päätöksenteko saattaa siirtyä asiakkaan lähiomaiselle, joka joutuu helposti ristiriitaiseen tilanteeseen. Ajallaan tehty hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja selkeyttää kaikin tavoin hoitoon liittyvää päätöksentekoa. Hankkeessa henkilökunnalle toteutetussa valmennuksessa keskeiseksi viestiksi nousi hoitotahdosta puhumisen prosessiluonteisuus: ihmisellä tulisi olla aikaa pohtia elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä kaikessa rauhassa ja mikäli hän haluaa tehdä kirjallisen hoitotahdon, siihen tulisi saada ohjausta ihmiselle itselleen sopivana ajankohtana. Prosessissa tulee edetä pienin askelin ja herkällä sydämellä.

Hankkeen saattohoidon työryhmä nimesi niitä leikkauspisteitä, joissa suurin osa tietyn ikäluokan edustajista tavoitetaan ja joissa tämä prosessi voidaan käynnistää. Näitä ovat työterveyshuolto, ikäihmisten neuvola, siirtymä kotihoidon palveluiden piiriin, ennakoivat kotikäynnit, muistineuvola, seurakunnan diakoniatyö sekä kolmannen sektorin palvelut. Eri organisaatioiden avainhenkilöt haastettiin mukaan hoitotahdon jalkauttamiseen. Myös yhteistyökuvioita kolmannen sektorin kanssa syntyi; esim. Loimaan evankelinen opisto järjestää info-iltamat, johon hoitotahto- ja edunvalvontavaltuutusasiat yhtenä sisältöalueena linkittyivät. Paikallinen media teki puolestaan hoitotahdosta kahteen eri lehteen artikkelin. Kaikkien eri käytännön toimenpiteiden tarkoituksena on nostaa hoitotahto luonnolliseksi osaksi kansalaislähtöistä yhteiskuntaa ja vaikuttamista.

Hankkeessa kehitetty ja liitteenä oleva hoitotahto-lomake on tiivis (Liite 1). Erilaisista vaihtoehdoista valittiin selkein, mutta rakenteeltaan sellainen, joka täyttää oikeudelliset vaatimukset. Eri lomakevaihtoehtoja arvioitaessa asiantuntijajäsenet painottivat lomakkeen selkeyttä ja sitä, ettei se saa olla liian yksityiskohtainen. Raadin lääkärijäsen totesi, että hoitotahto on toivomus lääkärille, joka kuitenkin päättää lääketieteellisestä hoidosta. Lisäksi hän ehdotti, että lomakkeeseen voi liittää Minä toivon-paperin, jossa voi vastaavasti olla yksityiskohtaisempia odotuksia hoidon suhteen. Hoitotahtolomake hyväksytettiin eri kuntien ja organisaatioiden johtokunnissa ja sovittiin käytännön toimenpiteet siitä, miten lomake toimitetaan osaksi potilastietojärjestelmiä. Kehitetyn hoitotahtolomakkeen yhtenä ansioina voidaan pitää sen takana olevaa ohjeistusta hoitotahdosta ja siihen liittyvistä käytännön toimenpiteistä.

Hankkeessa hoitohenkilökuntaa valmennetaan myös edunvalvontavaltuutuksiin liittyvissä kysymyksissä. Edunvalvontavaltuutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Edunvalvontavaltuutuksessa on kysymys edunvalvontaan nähden vaihtoehtoisesta ja kevyemmästä tavasta järjestää asioiden hoito, mikäli henkilö ei pysty itse niitä hoitamaan. Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän myöhemmin tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Edunvalvontavaltuutus ja sen toimeenpano edellyttää maistraatin vahvistusta.

Alkukartoituksen toinen haaste, saattohoito-ohjeistuksen päivittäminen, toteutetaan yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaryhmän kanssa. Tämä osa hankkeesta liittyy parhaillaan toteutettavaan alueelliseen esimiesvalmennukseen. Lähiesimiehet ja opiskelijat tarkastelevat ja kehittävät yhdessä yksikkökohtaisia ohjeistuksia. Meneillään oleva prosessi on innostava osa hanketta.

Blogin yhteydessä oleva linkissä Loimaan vanhusneuvoston puheenjohtaja Elli Kuusisto kertoo omia näkemyksiään hoitotahdosta. Elli Kuusisto edustaa kansalaislähtöistä ja modernia ajattelua, joka haastaa nykyisen palvelujärjestelmän ja palveluasenteen. Hänen mukaansa jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus kuolla omassa kodissaan tai tutussa ympäristössä turvallisten ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Lähelle on pitkä matka. Yksi asema matkalla on hoitotahdon tekeminen.

Linkki Elli Kuusiston haastatteluun: http://youtu.be/6M7pi-zsrdo

kirjoittajina 

Harri Kankare, TtM, Tehu –osahanke, hanketyöntekijä

Kaija Virjonen, TtM, Tehu –osahanke, hanketyöntekijä

Turun ammattikorkeakoulu

Liite1:

Omasta vapaasta tahdostani

Minä ­­___________________________, henkilötunnukseni: _____________,

määrään, että jos minä esimerkiksi vakavan sairauden, onnettomuuden, tajuttomuuden tai vanhuuden heikkouden seurauksena joudun tilaan, jossa en kykene ymmärtämään hoitoani koskevia päätöksiä tai osallistumaan hoitoani koskevaan päätöksentekoon, ei minua hoidettaessa saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja, ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita.

Vaikeiden oireiden poistamiseksi ja kivun lievittämiseksi tulee tehokkaasti käyttää saatavilla olevia keinoja.

Tehohoitoa voidaan minulle antaa, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen.

Lisäksi hoitoani koskeva tahtoni on seuraava:

____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

___________________                          __________________________________

Paikka ja aika                                          Hoitotahdon laatijan allekirjoitus

                                                                Nimen selvennys

Samanaikaisesti saapuvilla olevina todistajina vakuutamme täten, että yllä mainittu henkilö on allekirjoittanut hoitotahtonsa omakätisesti selittäen sen vakaaksi tahdokseen. Hän on ilmaissut hoitotahtonsa täydessä ymmärryksessä, vapaasta tahdostaan ja käsittäen sen merkityksen.

Paikka ja aika ________________________________________________________

___________________________                          _____________________________

Allekirjoitus                                                                                     Allekirjoitus

Nimen selvennys:                                                                           Nimen selvennys:

Ammatti:                                                                                          Ammatti:

Kotipaikka:                                                                                      Kotipaikka:     

Sinulla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, tiedonsaantiin ja itsemääräämisoikeuteen.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittelee näitä oikeuksia seuraavasti:

” Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.”

” Potilaal le on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. ... Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön.”

” Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.”

” Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan.”

Mikä on hoitotahto

Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahtoon tulee nojautua silloin, kun potilas ei itse pysty tekemään omaa hoitoaan koskevia päätöksiä.

Hoitotahdossa voi ilmaista erityistoiveita hoidon suhteen tai siinä voi kieltäytyä tietyistä hoitotoimenpiteistä. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja helpottaa myös lääkäreiden työtä.  Toiveet voivat koskea muitakin hoitoon liittyviä asioita kuin vain lääketieteellisiä tai sairaanhoidollisia kysymyksiä.

Laissa ei ole säännöksiä siitä, millä tavoin hoitotahto -asiakirja on laadittava. Jotta se täyttäisi yksiselitteisesti myöhemminkin pätevyyden ja vakaan tahdonilmaisun vaatimukset, on se varminta tehdä kirjallisesti, päivätä ja allekirjoittaa. Lisäksi kannattaa pyytää kahta ulkopuolista henkilö todistamaan, että tahdonilmaisun antaja on itse henkilökohtaisesti allekirjoittanut asiakirjan. Omaiset ja sukulaiset eivät kelpaa todistajiksi.

Hoitotahdosta on hyvä pitää yksi kopio itsellä, yksi uskotulla henkilöllä ja yksi hoitavalla lääkärillä, terveyskeskuksessa tai sairaalassa omien papereiden joukossa tms. taholla.

Hoitotahtoa koskee kolme vaatimusta:

1. Tekijällä on oltava kelpoisuus tahtonsa ilmaisemiseen: hän ymmärtää, mistä on kysymys.

2. Vastaavassa terveydentilassa ollessaan tekijä voi milloin tahansa peruuttaa tai muuttaa tahdonilmaisunsa.

3. Toteutuakseen tahdonilmaisu pitää olla löydettävissä toteuttamista varten.