”Oleks viäl ollu tutustumas ikäihmiste mukavi palveluihi? Jos et ol ollu, ni tul ny sit jo kattoma”

Näillä sanoilla houkuteltiin kansalaisia Turun Auralan Senioripäiville 27.8.2013. Järjestäjinä messutapahtumassa olivat Auralan Setlementti ry:n lisäksi IKARE-hanke, Auralan kansalaisopisto, Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus ja Maarian seurakunta. Elokuun lopun aurinkoisena päivänä kuultiin Auralassa aktiivista puheensorinaa, kun lukuisat järjestöt, yhdistykset, organisaatiot ja hankkeet esittelivät toimintojansa Senioripäivän vieraille. Ja vieraita tosiaan riittikin reilun 600 kävijän edestä. Myös Pumpun Turun ammattikorkeakoulun TEHU-osahankkeen messupaikalla oli esitteillä menekkiä ja ruuhkaa riitti, kun jaossa oli niin tietoa Pumpusta ja TEHUsta, kuin karamelleja ja arvontalipukkeitakin. Päivän aikana jaettiin monenlaisia elämäntarinoita ja kokemuksia, joiden pohjalta on hyvä jatkaa alueellisten hyvinvointipalvelurakenteiden kehittämistoimintaa kansalaislähtöisestä näkökulmasta. TEHU:ssa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita Loimaan seudulla saattohoidossa, Turun seudulla aivoterveyttä edistävissä taide- ja kulttuurilähtöisissä palvelumalleissa, Liedon, Koski Tl:n, Marttilan ja Tarvasjoen alueella kotihoidossa sekä tuotteistetaan hyvinvointipalveluista uusia palveluja.

Pumppu-flikat Suvi Kivelä (vas.) ja Helena Malmivirta pääs tiskin taa (kuva: Sari Kataja)

Mitäs sitä sit oikke vanhuurenpäivil toivoisis?

Mistä on hyvä vanhuus tehty? Hyvästä ja inhimillisestä, hoivasta ja huolenpidosta, vapaamuotoisesta tanssahtelusta, samanhenkisistä keskusteluista… Niistä on hyvä vanhuus tehty, kun on kuuleminen Turun seudun aktiivisia seniorikansalaisia. Pumpun Turun ammattikorkeakoulun TEHU-osahankkeen edustajat kyselivät Senioripäivien vierailta henkilökohtaisia toiveita tulevaisuuden ikäihmisten palveluista. Ensisijaisesti toivottiin turvallisen kotona asumisen mahdollisuutta, palveluita kotiin käytännön asioista selviämiseen, ulkoilua sekä monipuolisesti liikuntaa ja kulttuuria. 

”Toivoisin, että saisi asua kotona tai kodikkaissa ympäristöissä loppuun asti; saisi hoivaa kotiin, jos tarvitsee” 

Vaikka vastaukset olivatkin pääosin positiivisia, jonkin verran kannettiin huolta oman kunnon heikkenemisestä ja toivottiin, että siinä vaiheessa, kun ei enää itsenäisesti pärjää, saisi hyvää hoivaa ja ystävällistä kohtelua sekä elää turvallista elämää muiden tukemana kotona, palvelutalossa tai vanhainkodissa.

Vastauksissa korostuivat myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat, kuten mahdollisuudet ulkoiluun, liikuntaan ja kulttuuriin. Kaivattiin ”älykkäitä toimintaryhmiä”, konsertteja, joogaa, vesijumppaa ja retkiä, päivätoimintaa ja virikkeitä jokaiselle kuntonsa mukaan. 

”Toivoisin liikuntaa, tasapainojumppaa, tanssia, teatteria, taidetta terapian muodossa, muistiin liittyviä tapahtumia ja muistin virkistystä kaikin keinoin.” 

Ennaltaehkäisevien palveluiden merkitys nousi päivän keskusteluissa ja ajatuksissa hyvästä vanhuudesta erityisen tärkeänä esiin. Sosiaalisten suhteiden, liikunnan ja jokaiselle itselleen merkityksellisen tekemisen, toiminnan ja osallistumisen avulla voidaan tukea ikääntyvien omaa toimintakykyä ja kokemusta elämän mielekkyydestä. Monipuolisen tarjontansa ja helpon saavutettavuutensa puolesta Auralan Senioripäivät olivatkin ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Senioripäiviltä jokainen voi löytää itseään kiinnostavia asioita ja toimintaa syksylle sekä nauttia ihmisvilinästä ja iloisesta tunnelmasta elokuun helteisenä päivänä orientoituen samalla syksyn palvelutarjontaan.

Erityisen paljon kiinnostusta herättivät TEHU Turun seudun osion Aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävät taide- ja kulttuurilähtöiset palvelumallit Turun seudun palvelurakennetta täydentämään syksyllä käynnistyvät pilottiryhmät, joita päivillä markkinoitiin ja saatiin jo muutamia ilmoittautumisiakin Muistojen näyttämö-ryhmään, jossa aivoja aktivoidaan vanhojen valokuvien, lehtien ja muun kuvamateriaalin sekä paperiteatterin avulla sekä Kehonero-ryhmään, jossa aivojen ja muistin aktivointia toteutetaan luovan liikkumisen ja luovan itseilmaisun ja tanssin, kuuntelemisen ja kohtaamisen keinoin. 

”Nyt näyttääkin jo tulevan hyvää ohjelmaa; vertaisten kanssa yhdessäoloa”.

"Täälhä o vaik kui pal ihmissii" (kuva Suvi Kivelä)

Senioripäivillä ikäihmisille virkistystä oli tarjolla mukavien keskustelujen lisäksi iltapäivän aikana järjestettyjen jumppa- ja yhteislaulutuokioiden sekä muotinäytösten virittämien tunnelmien myötä. Koko sali hiljeni, kun päästiin tutustumaan kiinalaiseen rauhoittavaan henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävään Qigong -terveysliikuntaan. Rauhallinen hetki vilkkaan puheensorinan täyttämän päivän keskellä teki hyvää varmasti kaikille. Päivien aikana oli myös mahdollisuus erilaisiin voima- ja tasapaino kokeiluihin sekä soveltaviin liikunnan välineisiin tutustumiseen. Vatsat täyttyivät Turun Sotaveteraanit ry:n soppatykin hernekeitolla ja jälkiruuaksi osallistujat saivat suunsa makeaksi messupisteiden suklaatarjonnasta.

Aurala on kahden yhdistyksen, Auralan Setlementin ja Auralan Kerhokeskuksen, muodostama toimintakeskus ja kohtaamispaikka, jonka ohjelmassa on monipuolista toimintaa vauvasta senioriin. Auralan Setlementti ylläpitää kansalaisopistoa ja päiväkotia sekä järjestää viriketoimintaa senioreille.


Kirjoittajat: 

Sari Kataja, sosionomi (YAMK), projektityöntekijä

Suvi Kivelä, VTM, projektityöntekijä 

Helena Malmivirta, KT, projektityöntekijä 

Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö

Turun ammattikorkeakoulu, TEHU-osahanke

Hoitoprosessin kustannuksia arvioimassa

Johdanto

Valtakunnallisen linjauksen mukaisesti tavoitteena on, että asiakkaat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti kotona, vanhainkodissa tai palvelutalossa, jossa he pysyvästi asuvat (Laki 980/2012). Elämän loppuvaiheen hoidon katsotaan myös onnistuvan inhimillisesti parhaiten siinä ympäristössä, jossa asiakas on elämänsä viimeiset ajat viettänyt  (Hyvä saattohoito Suomessa, STM 2010).

PUMPPU –hankkeen Tehu osahankeessa keväällä 2012 tehdyn hoitoprosessien kuvausten sekä asiakassiirtoja koskevan kartoituksen (N= 105) perusteella on nähtävissä miten monet eri asiat vaikuttavat päätökseen hoitaa asiakkaat mahdollisuuksien mukaan kotona, tutussa vanhainkodissa tai palvelutalossa tai vaihtoehtoisesti päätökseen lähettää heidät jatkohoitoon. Päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ovat lähettämisen lääketieteelliset syyt, henkilökunnan osaaminen, konsultaatiojärjestelmän toimivuus, henkilökuntaresursointi ja sairaanhoitovälineistön kattavuus. Itse asiakassiirron palveluprosessia haastavat erityisesti eri organisaatioiden rajapinnoilla todetut ongelmat, tiedonkulkua vaikeuttavat kirjavat potilastietojärjestelmät, kirjaamiskäytäntöjen puutteet ja epäyhtenäinen hoitajalähetteen käyttö.

Hankkeessa olemme käyttäneet koontikuviona tarkoituksenmukaisen päätöksenteon simpukkamallia, jossa eri kerrokset kuvaavat erilaisia palvelurakenteen haasteita (Kuvio 1 - isompaan kuvaan linkki). Tässä tarkastellaan simpukan osioita: vaikuttavuus.

Kuvio 1: Tarkoituksen mukaisen päätöksenteon simpukkamalli

Taloudellisen vaikuttavuuden tarkastelun lähtökohtana oli hypoteesi siitä, että kotona, vanhainkodissa tai palvelutalossa hoitaminen olisi taloudellisesti järkevää, mikäli hoitoprosessi lääketieteellisesti arvioituna ja hoitoteknisesti toteutettuna olisi mahdollinen. Hoitamista näissä puoltavat monet asiakkaalle tärkeät asiat: tuttu hoitohenkilökunta ja turvalliseksi koettu ympäristö, jossa asiakkaan mahdollinen hoitotahto- ja toiveet ovat parhaiten tiedossa.

Hankkeen aiemmissa osioissa työryhmät ovat kuvanneet erilaisia kotoa tai palvelutaloista jatkohoitoon lähettämisen prosesseja. Näistä valittiin yksi perusprosessi, josta esitetään kolme mahdollista toteuttamisvaihtoehtoa. Laskelmissa ei huomioida hoidettavalle vanhukselle hoitotapahtumasta aiheutuvia kustannuksia. Eri hoitovaihtoehdot rakennettiin seuraavan hoitotilanteen ympärille:

Taustaa: Auran kunnassa, kirkonkylässä, asuu kotona iäkäs henkilö, joka saa kotipalvelun palveluina käynnin joka toinen ilta ja kotisairaanhoidon palveluna lääkkeiden jaon kaksi kertaa kuukaudessa. Omainen käy aamuisin ja lisäksi huolehtii ns. juoksevat asiat ja tuo kauppatavarat kaksi kertaa viikossa.

Akuutti tilanne: Kotipalvelun työntekijä tekee sovitun kotikäynnin ja löytää asiakkaan lattialta. Asiakas ei kysyttäessä muista, miten on joutunut lattialle ja miten pitkään on siinä ollut. Asiakkaan orientaatio paranee kuitenkin koko ajan. Kotipalvelun työntekijä tutkii asiakkaan. Asiakas ei valita kipuja missään ja hän kykenee avustettuna nousemaan tuolille. Työntekijä soittaa kotisairaanhoidon työntekijälle, joka lupaa tulla kotikäynnille 30 min. kuluttua. Asiakas on virtsannut alleen, työntekijä avustaa asiakkaan wc:hen ja avustaa häntä peseytymään ja vaihtamaan vaatteet. Kotisairaanhoitajan tullessa paikalle asiakas kertoo voivansa paremmin ja on aikaan ja paikkaan orientoitunut.   

Kolmen eri hoitovaihtoehdon kohdalla tarkastellaan niiden hinnoiteltavia prosesseja (kuvio 2 - isompaan kuvaan linkki) ja niistä syntyneitä todellisia kustannuksia. Todelliset kustannukset muodostuivat asiakkaan kuljetus- ja siirtokustannuksista, työntekijöiden palkkakustannuksista, työntekijöiden kilometrikorvauksista, vuodeosastohoidon kustannuksista ja tehtyjen tutkimusten kustannuksista. Nämä eriteltiin omiin taulukoihinsa ja lopuksi laskettiin kunkin hoitovaihtoehdon kokonaiskustannukset yhteen.

Kuvio 2: Eri hoitovaihtoehtojen hinnoiteltavat prosessit ja kustannukset

Johtopäätökset ja havainnot

Selvityksessä on esitetty kolmen eri hoitovaihtoehdon arvioituja todellisia kustannuksia. Jokainen hoitokerta on aina omanlaisensa ja muodostuneisiin kustannuksiin vaikuttavat monet eri tekijät. Tässä selvityksessä ei otettu huomioon hallinto- ja yleiskustannuksia. Hallinto- ja yleiskustannukset saattavat olla huomattavan suuria suhteessa toiminnan operatiivisiin kustannuksiin.

Tehdyn selvityksen perusteella esitämme seuraavia tekijöitä:

• Halvimmiksi hoitovaihtoehdoiksi osoittautuivat toinen ja kolmas hoitovaihtoehto. Kolmas hoitovaihtoehto eli kotona hoitaminen on kustannuksiltaan ehdottomasti halvin vaihtoehto (ensimmäisen ja kolmannen vaihtoehdon välinen ero on yli 900 €). Kuvitteellisen kotona hoitamisen mahdollisti lääkärikonsultaatio, henkilökunnan osaaminen ja tehostetut kotihoidon toipilaskäynnit. Valtiontalouden vanhuspalveluiden tuloksellisuustarkistuskertomusten (2010) mukaan sosiaali- ja terveysministeriöllä tai kunnilla ei ole tarkkaa käsitystä kotihoidon kokonaiskustannuksista. Tästä johtuen on tärkeää pohtia sekä peruskäyntien että toipilaskäyntien ns. käyntikattoa eli sitä, mihin asti kotikäyntien lisääminen on tarkoituksenmukaista ja järkevää.

• Yhteiseen tahtotilaan hoitaa asiakasta kotona, vanhainkodissa tai palvelutaloissa vaikuttavat monet eri asiat. Tehdyn palvelujohtajien ”benchmarkkauksen” (2013) perusteella lääkäreiden ammatillinen kokemus ja asiakkaiden tunteminen on yksi merkittävimmistä tekijöistä sille, että asiakkaat hoidetaan pääsääntöisesti siellä missä he asuvat. Sairaanhoitajien osaaminen ja tavoitettavuus 24/7, vierianalytiikan mahdollisuudet, eri henkilöstöryhmien välinen luottamus ja tehtävien siirrot, ennakoivat hoitosuunnitelmat ja kiireen siirtämisen välttäminen tukevat kotona, vanhainkodissa ja palvelukodissa asumista myös silloin kun asiakkaiden tila vaihtelee. (Virjonen & Kankare, 2013.)

• Asiakkaiden kuljetukset vievät helposti ison osan, jopa puolet kokonaiskustannuksista. Eri kuljetusvaihtoehtojen kustannuksista on järkevää informoida hoitohenkilökuntaa, jotta tilattu kuljetusmuoto olisi tarkoituksenmukainen mutta kustannustehokas. Tilattaessa kuljetusta esimerkiksi hätäkeskuksen kautta asiakkaan tilan huolellinen raportointi on tärkeää. Kiireessä tehty hätäinen avunpyyntö voi johtaa samanaikaisesti ensivasteen, perustason tai hoitotason ambulanssin lisäksi lääkintähelikopterin paikalle tulemisen, mikä lisää kustannuksiin helposti 1000-3000 euroa. Myös vuoropuhelua hätäkeskuksen henkilökunnan kanssa tulee käydä, jotta apu kohdennetaan asiantuntevasti, mutta harkitusti.

• Verrattaessa kuljetuskustannuksia esimerkiksi vuodeosastohoidon päivähintaan voi todeta, että mikäli asiakkaan lähettäminen kotoa, vanhainkodista tai palveluasumisesta jatkohoitoon on tarkoituksenmukaista, tulisi häntä hoitaa siellä riittävän pitkään, aina siihen asti kunnes hänen toimintakykynsä on sellainen, että hän selviää omassa asuinympäristössään. Yksi tai kaksi ylimääräistä päivää vuodeosastolla tulevat edullisemmaksi kuin nopeat ”bumerangipalaamiset ”.

Lähteet:

Kankare, H. ,Virjonen, K.,& Vähäkangas, P. 2013. Tuloksellisuusselvitysraportti. PUMPPU –hanke, TEHU –osahanke.

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 2010. Vanhuspalvelut. Säännöllinen kotihoito.  Helsinki: Edita Prima Oy.

Virjonen, K. & Kankare, H. 2013. Palvelujohtajien benchmarkkaus -raportti. PUMPPU –hanke, TEHU –osahanke.

28.12.2012/980. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980.

PUMPPU hanke, TEHU osahanke, Loimaan osio

Harri Kankare, TtM

Kaija Virjonen, TtM

Petri Vähäkangas, Restonomi, ylempi AMK.

Pomot Duuniin -päivän katsaus

Virvelinrannan Työlapiot järjestivät 5.6.2013 Pomot Duuniin -päivän, jonka tavoitteena oli esittää Työlapioiden tekemiä kartoituksia tuetuista työtehtävistä, Virvelinrannan arkea ja työtaitoja joita palvelunkäyttäjillä on. Tavoite oli saada heräämään kansalaisissa ajatuksia vammaisten tuetusta työllistymisestä ja palkkauksesta. Myös ohjaajat kertoivat tuetun työn tehtävistä ja mitä haasteita se pitää sisällään.

Tilaisuuteen kutsuttiin paikalle kaupunginvaltuutettuja sekä hämeenlinnalaisten yritysten johdossa olevia henkilöitä. He viettivät aamupäivän tutustuen palvelunkäyttäjien päivärutiineihin ja siihen, minkälaisia työtehtäviä he päivätoiminnan alueella tekevät.

Päivä oli mielestäni kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, sekä ohjelmiston rakenteen että aikataulutuksenkin osalta. Kutsutut vieraat vaikuttivat innostuneilta, sekä käsiteltyihin asioihin hyvin perehtyneiltä. Heillä oli paljon ideoita ja mielipiteitä siitä, miten kehitämme toimintojamme, yhä uusille alueille että tasoille.

Innoparkin ideat ja ajatukset kuulostivat erityisen kiinnostavilta, sieltä varmasti voisi löytyä töitä useammallekin henkilölle. Taas sitten toisaalta kaupungin toimipisteen tehtävien esittelystä jäi ainakin minulle, vähän jäykähkö kuva, tarkoittaen tällä sitä, että ne ovat sysäämässä meille semmoisia hommia, joita he eivät jaksaisi tai viitsisi itse tehdä. Esitys ei ollut yhtä innostunut ja innostava kuin Innoparkin.

Jäämme innolla odottamaan, mitä tapahtuman järjestämisestä syksyllä seuraa!

Työlapiot-työryhmä kokoontuu pari kertaa kuukaudessa, Virvelinrannan tiloissa. Tämän työryhmän toiminnan on mahdollistanut Virvelinranta YKS –osahanke, joka on osa isompaa PUMPPU- hanketta, joka on EAKR- rahoitteinen teemahanke. Työlapiot työryhmä on ideoitu hankkeen aikana ja työryhmän toiminta jatkuu hankkeen jälkeenkin.

Terveiset lukijoille
Juho Lehtonen
3.7.2013

Aktiivista vastuuta omasta hyvinvoinnista – ilman syyllisyyttä

Viime kädessä jokainen on itse vastuussa omasta terveydestään. Näinhän sitä sanotaan. Mutta mitä se vastuu sitten käytännössä tarkoittaa?

Monesti keskusteluissa vastuu sekoittuu syyllisyyteen, jolloin ajatellaan vastuuta takaperoisesti, menneeseen suuntautuen. Tällöin vastuu on sitä, että tupakoitsija tai ylipainoinen maksaa itse hoitonsa, jos sattuu sairastumaan elintapojensa seurauksena. Näin menneestä käytöksestä vaaditaan rangaistusta – omapahan oli valintansa. Vai oliko?

Tästä nousee monipolvinen eettinen keskustelu siitä, onko ihminen vapaa valitsemaan elämäntapansa vai vaikuttavatko taustalla kenties perimä, perhe tai yhteiskunnan rakenteet laajemmin. Huono-osaisuus kasaantuu ja periytyy, valintojako kaikki vain?

Jättäisimmekö huono-osaiset hoitamatta, koska he ehkä ovat eläneet epäterveellisesti? Tällaista ratkaisua ei suomalainen hyvinvointiyhteiskunnan perinne helposti niele. Suomalaiset uskovat edelleen, että hyvinvointivaltio on hintansa väärti¹. Haluamme pitää kaikista huolen hädän hetkellä.

Silti jotenkin kaikertaa, että sitä vastuuta omasta terveydestä tulisi ottaa. Varsinkin terveyden edistämisen näkökulmasta yksilön oma aktiivisuus nousee keskiöön: se, mitä tapahtuu lääkärin vastaanoton ulkopuolella, ratkaisee.

Tästä päästään asian ytimeen: vastuuta voidaan ajatella myös aktiivisuuden, toimeen ryhtymisen näkökulmasta. Katse voidaan suunnata tulevaan, ei menneisiin valintoihin vaan siihen, mitä tapahtuu nyt ja tästä eteenpäin. Jokainen meistä voi tehdä terveellisempiä valintoja arkipäivässään.

Avainkysymykseksi nousee, miten terveellisiin valintoihin kannustetaan ja terveyttä tuetaan myös silloin, kun omat voimavarat ovat ehtyneet ja houkutusten välttäminen tuntuu vaikealta, ellei jopa mahdottomalta.

Tämä edellyttää terveydenhuollon palveluilta paljon. Harva meistä lähtee terveyskeskukseen terveenä, ennaltaehkäisevää apua hakemaan. Millaisia olisivat terveydenhuollon palvelut, jotka houkuttelisivat terveelliseen elämään?

Avainsana ovat matalan kynnyksen palvelut ja terveydenhuollon astuminen ulos vastaanotoilta ja terveyskeskuksista. Huoli suomalaisten terveydestä on meidän kaikkien yhteinen, ei vain terveydenhuollon asia. Siksi tarvitaan monipuolista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kesken ja terveyden edistämisen silmälaseja kaikessa toiminnassa. Terveyttä voidaan edistää päiväkodeissa, kouluissa, kodeissa, kaupoissa, palvelutaloissa, bussipysäkeillä, puistoissa ja kaikkialla missä ihmisiä liikkuu.

Tärkeää on tietää, millaisten asioiden kanssa ihmiset arjessaan kamppailevat, millaisia toiveita ja haaveita heillä on ja minkälaiset asiat herättävät innostuksen kipinän. Tämän vuoksi kansalaislähtöisyys on kaiken palveluiden kehittämisen a ja o. Erilaiset ihmiset innostuvat eri asioista ja meillä kaikilla on omat tarpeemme ja toiveemme.  Joustavasti räätälöiden löytyy erilaisia polkuja kohti terveempää ja parempaa elämää, sen mukaan, mitä itse kukin tulevaisuudeltaan odottaa.

Kannustava yhteiskunta tukee eteenpäin eikä keskity märehtimään menneitä valintoja tai mahdollista syyllisyyttä tämänhetkiseen terveydentilaan. Panostus terveyden edistämiseen on tiukassa taloustilanteessa kuitenkin vaikeaa. Siksi uusia innovaatioita ja ruohonjuuritason yhteistyökuvioita kaivataan.

Laurea-ammattikorkeakoulun Pumppu-osahankkeessa terveyden edistämisen perusvoima on sairaanhoitajaopiskelijoissa. Opiskelijavoimin on mahdollista toteuttaa monenlaisia kokeiluita ja rakentaa yhteistyöverkostoja alueen toimijoiden kesken. Yhteistyöverkostojen kautta onnistuneita kokeiluja on mahdollista juurruttaa vakituiseen käyttöön.

Osahankkeen toiminnasta terveyden edistämisen saralla Karkkilan ja Vihdin alueella voi lukea lisää blogista: http://casekarviainen.blogspot.fi/.

Loppukesän terveisin,
Laurean Pumppu-tiimi

Viitteet:

1. http://www.eva.fi/arvopankki/perusnakyma.php?q=175

Lähteet:

Cappelen, A.W. and Norheim, O.F., Responsibility in health care: a liberal egalitarian approach. Medical Ethics. 31(2005): 476-480.

Tuohimaa, H. Responsibility for Health and Wellbeing – Looking Forward. In Id.net-conference “Living Responsibly: Reflecting on the Ethical Issues of Everyday Life” in Prague 18.-20.5.2013. Draft paper: http://www.inter-disciplinary.net/probing-the-boundaries/wp-content/uploads/2013/04/hannarlpaper.pdf

Waller, Bruce N. Responsibility and Health. Cambridge Quarterly of Healthcare Ethics. 14 (2005): 177-188.

Videokirjeenvaihto organisaatiorajat ylittävän kehittämistyön välineenä

Asiakkaan tarvitsema palvelu saatetaan tuottaa yhden toimintayksikön sisällä. Silloin palvelun kehittäminen tapahtuu pääasiassa kehittämällä yksikön sisäisiä prosesseja. Asiakkaan palvelu on kuitenkin usein verkostomainen kokonaisuus, joka muodostuu eri palveluntuottajien tarjoomasta: kotona asuvan ikäihmisen palvelukokonaisuuteen saattaa samanaikaisesti kuulua esimerkiksi kunnallisen kotihoidon palveluita, yksityisen hyvinvointiyrityksen tuottamia fysioterapiapalveluita, yksityisen yrityksen tuottamia kotisiivous- ja asiointipalveluita ja terveydenhuollon diabeteshoitajan palveluita. Jokaista palvelumuotoa voidaan tarkastella omana prosessinaan mutta on myös hyvä tarkastella asiakkaan palvelukokonaisuutta. Kokonaisuuden tarkastelu on erityisen tärkeää silloin, kun samanaikaisesti käytettävien palveluiden tulisi keskustella keskenään. Silloin haasteeksi nousee eri palveluiden rajapinnoilla tapahtuva tietojen vaihto ja yhteisten tavoitteiden määrittely (Koskimies ym. 2012).

Asiakas saattaa myös siirtyä palvelusta toiseen, jolloin hän ei käytä useamman palveluntuottajan palveluita samanaikaisesti vaan peräkkäisten palveluiden jatkumona. Tällöin onnistunut palveluprosessi edellyttää ”saattaen vaihtamista”, asiakkaan hoidon ja palvelun huolellista siirtämistä seuraavalle vastuutaholle. Esimerkkinä palveluasumisessa ikäihminen, jonka kunto äkillisesti huononee ja hänet lähetetään jatkohoitoon, josta hän palaa ”kotiin” kuntoutumisensa jälkeen:

Siirtymävaiheen rajapinnassa on usein ”laatukuopan” vaara. Sosiaali- ja terveystyön palvelut on rakennettu funktionaalisiksi, itsenäisesti toimiviksi palveluiksi eikä niinkään asiakkaan kokonaisuudesta huolehtivaksi, asiakasläheisiksi prosesseiksi. Ongelmaksi muodostuu se, että kukin yksikkö kantaa huolta vain omasta toiminnastaan ja omasta tuloksestaan ja kokonaisuuden hallinta saattaa jäädä heikoksi (Tanttu 2007).

Funktioiden välillä on myös johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna harmaa alue. Toimintayksikköjen ”väliin” jäävä alue saattaa olla ”ei kenenkään maata” ja se on johtamisen kannalta hankalaa. Esimiehellä on vaikuttamismahdollisuudet ja kehittämisvastuu omasta yksiköstään mutta yksikköjen välisen yhteistyön kehittämisvastuu saattaa jäädä katveeseen.

Yksikköjen väliseen toimintaan saattaa myös liittyä henkilöstön tiedostamia asioita, jotka tunnistetaan asiakkaan hoitoa ja palvelua heikentäviksi tekijöiksi, mutta koska ne ovat harmaalla alueella ja ehkä ”aina olleet” tietyllä tavalla, niihin on hankala puuttua.

Tavoitteena hyvä palvelukokonaisuus

PUMPPU-hankkeen Tehu osahankkeen Loimaan osion alkukartoituksen tehdyissä prosessikuvauksissa esiin nousi mm. seuraavaa:

• Hoitajan lähetettä käytetään satunnaisesti.
• Lääkelistojen oikeellisuuteen ei voi luottaa: lääkelistat eri lähteistä saatuina eivät ole yhteneviä, jatkohoitoon siirtyvän asiakkaan mukana saattaa olla kaksi toisistaan poikkeavaa selvitystä asiakkaan käyttämistä lääkkeistä.
• Asiakkaan siirtyessä päivystyksestä tai terveyskeskuksesta takaisin kotiin / palveluasumiseen hänellä ei ole mukanaan uusina aloitettujen lääkkeiden reseptejä.
• Asukkaan tullessa takaisin päivystyksestä viikonloppuna, hänellä ei ole mukanaan aloitettuja lääkkeitä viikonlopun ajaksi (apteekkiin päästään vasta ensimmäisenä arkipäivänä).
• Epikriisi tulee tulee postissa eli asiakkaan siirtyessä ei ole selvitystä siitä, mitä löydöksiä on tehty ja mitä hoito-ohjeita on annettu.
• Joskus on epäselvää, kenen vastuulla on ilmoittaa omaisille potilassiirroista ja tilanteiden muutoksista.
• Asiakas saatetaan kotiuttaa huonokuntoisempana mitä kotiutusilmoituksessa annetaan ymmärtää.
• Hoitajien näkemyksiä ei riittävästi huomioida, vaikka hoitajalla saattaa olla pitkä hoitosuhde asiakkaan kanssa.
• Potilastietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, Fialen käyttö on hidasta. 

Käytimme videokirjeenvaihtoa – menetelmä pähkinänkuoressa

Menetelmänä videokirjeenvaihto etenee vaiheittain:

· Valitaan yksiköt, jotka ovat tekemisissä keskenään yhteisten asiakkaiden kautta. Hankealueella yksiköt löytyivät helposti: palveluasumisesta lähetetään asiakkaita aluesairaalan päivystykseen sekä terveyskeskukseen samoin kuin kotihoidosta ja vanhainkodista. Myös kotihoidolla ja intervallihoitoa tarjoavilla yksiköillä on yhteisiä asiakkaita.

· Ennen kirjeenvaihdon aloittamista yksiköt valmennetaan: sovitaan kirjeenvaihdon aihe ja työskentelyn tyyli. Lähdetään oman toimintatavan avaamisesta ja edetään arvostavalla asenteella lähestymään toista yksikköä kysymällä, miltä oman yksikön toiminta näyttää yhteistyötahon näkökulmasta, olisiko parannusehdotuksia? Viestitetään rakentavasti omat odotukset ja toiveet yhteistyökumppanille pysyen perustehtävässä eli asiakkaan hyvässä palvelussa ja hoidossa.

· Aikataulutetaan kirjeenvaihto.

· Tehdään kuvaukset ja toimitetaan kirjeet perille. Kirjeenvaihtoa jatketaan tarvittava määrä, 2-3 kirjettä.

· Todetaan toimintatapojen muuttamisen muodot ja sovitaan, miten jatkossa tullaan toimimaan.

· Yksikkötasolla muutosten juurruttaminen ja seuranta, että sovitut uudet käytännöt toteutuvat.

Videokirjeenvaihdossa esiin nousseita asioita ja kirjeenvaihdon tuloksia

Yksikköjen toiminnan läpinäkyvyys lisääntyi. Yksiköt avasivat omaa toimintaansa valitun aiheen suhteen ja osoittivat aitoa halukkuutta reflektoida, saada yhteistyötahojen näkemyksiä omasta toiminnastaan, keskustella, arvioida ja kehittää toimintaansa saadun palautteen perusteella. Palautteen vastaanottokyky osoittaa yksikköjen kehitysmyönteisyyttä ja kypsyyttä.

Videokirjeenvaihdon jälkeen yksiköissä tiedostettiin paremmin palvelukokonaisuudet ja oma rooli osana kokonaisuutta. Tiedostettiin myös se, että oma toiminta vaikuttaa sekä organisaatioiden väliseen toimintaan että asiakkaiden saaman palvelun laatuun.

Yhteisenä ilon aiheena on ollut se, että asioihin voidaan vaikuttaa. Omia käytäntöjä muuttamalla voidaan sujuvoittaa kokonaisuutta ja parantaa palvelua.

Videokirjeenvaihto on lähentänyt eri yksiköissä toimivia kollegoita kun on voitu keskustella miltei kasvokkain. Tarpeettomet uskomukset tai osin virheelliset mielikuvat toisen yksikön toiminnasta ovat hälventyneet.Yhteydenotot ovat jatkossa helpompia, kun ”nimillä on kasvot”. Luottamus ja keskinäinen arvostus lisääntyy tuntemisen kautta.

Kirjeenvaihto on tuottanut nopeita muutoksia työkäytännöissä. Pienilläkin muutoksilla voi olla erittäin suuria merkityksiä:

· kun asiakas kotiutetaan päivystyksestä ja hänelle on määrätty antibioottikuuri, alkuannokset laitetaan asiakkaan mukaan

· hoitotahdosta laitetaan selkeästi merkintä hoitajan lähetteeseen

· puhelinkonsultaatiota käytetään enemmän

· asiakkaan siirtyessä hoitopaikasta toiseen, henkilökohtaiset tavarat merkitään

· hoitajan lähetteen merkitys selkiytynyt jne



Esimerkkinä Aurassa sijaitsevan Mikonpolun palveluasuntolan muistilista kirjeenvaihdon jälkeen:

Videokirjeenvaihtoa esittelevä video löytyy täältä: http://youtu.be/P6OU8eRlk7w

Lähteet:

Koskimies, M., Pyhäjoko, J., Arnkli,T. 2012. Hyvien käytäntöjen dialogit. Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Tanttu, K., 2007. Palveluketjujen hallinta julkisessa terveydenhuollossa. Vaasan yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede. No 176.


kirjoittajina

Kaija Virjonen TtM, hanketyöntekijä
Harri Kankare TtM, hanketyöntekijä
Turun ammattikorkeakoulu

Pumppu / TEHU-osahanke esillä TerveSOS-messuilla

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää yhteistyössä Turun kaupungin kanssa TerveSOS-messut Turun Messu- ja kongressikeskuksessa 15.–16.5.2013. Tapahtuman teemana on ”Kohti huomista – luovasti ja vastuullisesti”.

Pumppu / TEHU-osahanke on esillä osastolla 89. Turun ammattikorkeakoulun toteuttamassa Pumppu / TEHU-osahankkeessa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita kansalaislähtöisestä näkökulmasta:

• Loimaan seudulla saattohoidossa
• Turun seudulla muistiterveyttä edistävissä taide- ja kulttuurilähtöisissä palvelumalleissa 
• Liedon, Koski Tl:n, Marttilan ja Tarvasjoen alueella kotihoidossa sekä 
• Tuotteistetaan hyvinvointipalveluista uusia palvelukonsepteja 

Tervetuloa tutustumaan osastollemme ja keskustelemaan kanssamme kehittämistyöstä!


terveisin Pumppu / TEHU-osahankkeen tiimi Turun ammattikorkeakoulusta


Lisätietoa messutapahtumasta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/ajankohtaista/tapahtumat/terve_sos

Sähköiset kontaktit – kenelle ja mihin tilanteeseen ne sopivat?

Mediassa on viime aikoina ollut vilkasta keskustelua sähköisistä terveyspalveluista. Ylen internet-sivuilla uutisoitiin 6.2.2013 otsikolla ”Terveyspalvelut sähköistyvät-Potilasliitto muistuttaa ihmiskontaktin tärkeydestä” terveyspalvelujen sähköistymisen seurauksista. Uutisessa oltiin huolestuneita siitä, että sähköisten terveyspalvelujen myötä ihmiskontakti katoaa hiljalleen. Tämä huolenaihe on aivan perusteltu, sillä esimerkiksi pankkipalveluiden sähköistymisen myötä palvelupisteitä lakkautettiin yksi toistensa jälkeen, ja näin kadottaen perinteiset ihmiskontaktit. Terveyspalvelujen pelätään myös kokevan saman kohtalon niiden sähköistyessä.

Sähköiset terveyspalvelut voivat kuitenkin mahdollistaa monia hyviä asioita. Sähköisillä terveyspalveluilla voidaan esimerkiksi laajentaa perinteisten terveyspalvelujen tarjoamia mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä on kontaktien mahdollistaminen silloin, kun henkilö ei esimerkiksi pääse fyysisesti tai maantieteellisesti hyödyntämään terveyspalveluja. Tällöin sähköisillä terveyspalveluilla voidaan tarjota uusia kontaktitapoja terveydenhuoltoon. Sähköisessä asioinnissa järjestelmä on kuitenkin vain väline, jonka molemmin puolin on ihminen. Näin ollen kontakti toteutuu, vaikkei välttämättä fyysisesti. Palveluja osittain sähköistämällä voidaan siis mahdollistaa uudenlaisia terveyspalveluja, joita ei muuten olisi mahdollista tuottaa sekä monipuolistaa potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välisiä vuorovaikutustapoja.

Lisäksi sähköisten terveyspalvelujen myötä voimavaroja voi säästyä kasvokkain tapahtuvaan asiakas ja potilastyöhön, kuten Vantaalla havaittiin (Yle 6.2.2013 ”Vantaa sähköistää terveyspalvelujaan ”).

Kansalaiselle sähköisten palvelujen merkittävyys näkyy parhaiten mahdollisuutena hallinnoida omaa arkea. Sähköisten palvelujen kautta kansalainen voi hallita sairauttaan, terveydentilaansa sekä hyvinvointiansa. Kansalaiselle jää siis aikaa elää omaa elämänsä, sillä kaikki asiat eivät vaadi lääkäriajan varaamista. Pärjäin-pilotin ideologia perustuukin OmaHyvinvointi-hankkeessa luotuun malliin kansalaisen apuvälineestä, joka auttaa hyödyntämään terveyteen ja terveyspalveluihin liittyviä sähköisiä tietosisältöjä kansalaisen omassa arjessa.


Ystävällisin terveisin,

Pärjäin-pilotti
Anna Korpela, Sari Knaapi-Junnila, Ronald Otim, Jani Koskinen ja Antti Tuomisto